Uskon kautta

 

Uskon kautta
Gal. 3: 22

Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.

Aabraham uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Aabrahamille sanottiin, että sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi. Ja edelleen Raamattu ilmoittaa, että niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.  Meille on luvattu, että uskon kautta Jeesukseen saamme vanhurskauden, eli syyttömäksi julistuksen kaikesta synnistä, ja tämä lupaus pysyy voimassa vain uskon kautta.

Kaikki muutkin lupaukset Raamatussa tulevat omiksemme vain uskon kautta, omat tekomme eivät auta yhtään. Mutta on niin kovin vaikeaa tulla tähän päätelmään, aina yritämme olla kuitenkin laittamassa jotain vaatimuksia uskon rinnalle ainakin toisiin ihmisiin nähden: tulee olla sellainen ja sellainen, ennen kuin Jumala voi olla hyväksyä omakseen. Omalla kohdallamme on helpompi ehkä hyväksyä, että usko on ainut elementti omistaa lupaukset, toisen kohdalla saatamme odottaa näkyviä tekoja mielestämme ”oikean uskon” olemassa olosta. Minäkin olen joskus köykäisesti ajatellut toisista, että usko ilman tekoja on kuollut. Mitä pidemmälle olen saanut elää ja kristittynä vaeltaa, sitä vähemmälle jää toisten uskon arvioiminen, se ei todellakaan ole minun eikä sinun tehtävä muutoin kuin siinä mielessä, että rohkaistaan toisiamme vaeltamaan uskossa Jeesukseen.

Eikö ole aika lohdullista, että kaikki kuitenkin olemme samassa veneessä tässä asiassa: me olemme kaikki olleet suljettuna synnin alle, mutta olemme tulleet taivaan kansalaisiksi ja Isän lapsiksi uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön. Kaikki olemme tulleet uskoviksi ristin kautta. Enemmän ja vähemmän senkin jälkeen meissä vaikuttaa vielä ”vanha elämä”, ja jos emme valvo itseämme, se alkaa ohjata ajattelumaailmaamme ja sitä kautta asennoitumistamme ja käyttäytymistämme yhteiselossa toisten kanssa. Ihmisessä riippuva oman minän pyyde on viheliäinen matkakumppani. Varmaan jokainen meistä on välillä huudahtanut niin kuin Paavali, että kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Jeesuksen Kristuksen risti: jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä.

Kun Herra saa meidät huomaamaan, että olemme menossa ohi uskon ja alamme toimia vanhan luontomme mukaisesti, niin armoahan se on, eikö? Suurta armoa ja rakkautta Isältämme, että Hän näyttää ristiä ja sanoo tässä on tie, sitä käykää. Älkäämme kritisoiko heitä, jotka meidän mielestämme eivät näytä täyttävän ”mittoja”, jos he kuitenkin uskovat. Meitä on tällä uskon tiellä monessa vaiheessa menijöitä, toinen on juuri lähtenyt mukaan, toiselle Isä on pian ilmoittamassa uutta suuntaa jne. Uskotaan lupaukset itsemme ja toistemmekin kohdalla omiksemme, Isä tekee työtään jokaisessa uskovassa. Rukoilkaamme toistemme uskon kirkastumista.

Josko voisimme sanoa illan tultua, uuden aamun sarastaessa Paavalin tavoin: Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.

Lisää uusi kommentti

(If you're a human, don't change the following field)
(If you're a human, don't change the following field)
(If you're a human, don't change the following field)