Oi niitä aikoja

 

Oi niitä aikoja

Vai pitäisikö sanoa, voi niitä aikoja? Vielä mitä aikoja? Kaikilla meillä on menneisyys ja kasvualusta, joka alkaa syntymästä. Oma kasvualustani oli elämää, jossa jouduin taistelemaan kaikesta suurperheen lapsena ja keskellä. Taloudellisesti köyhä koti opetti toisten huomioimista ja toisaalta taistelemaan omasta osuudesta ja oikeuksista kuitenkin olemalla kaikessa oikeudenmukainen vanhempien ohjeiden mukaan. Lapsuuden kasvualusta värittää aikuisuuden rakentumista sen mukaan mitä on koettu. Se voi olla kielteistä tai myönteistä, pelokasta tai uteliaan rohkeaa kokemuksiemme mukaan. Usein väritys on muokkautunut niin, että koemme elämän vaikeaksi, tuskalliseksi ja ahdistavaksikin.

Raamattu puhuu kaikkensa menettäneistä ihmisistä (Ps. 102:17) kuvaten ihmistä, joka ei ole löytänyt suuntaa turvalliseen, terveeseen aikuisuuteen suhteessa ajallisiin asioihin ja ihmisiin. Mutta Raamattu myös lupaa, että Jumala kääntyy heidän puoleensa, eikä hylkää heidän rukouksiaan, jotka ovat ns. kaikkensa menettäneet. Uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen he tulevat Jumalan Kaikkivaltiaan luo ja luopuvat ihmisyrityksistä. Haluan olla heidän joukossaan rukoillen, että Jumala ei hylkää rukouksiamme, vaan kääntyy puoleemme korjaten ja eheyttäen meissä sitä, mikä on rakentunut rikkinäiseksi. Haluan muuttaa, hoitaa asennettani ihan itseni ja lähimmäisteni ja kaikkien suomalaisten vuoksi. Tiedän, että nämä ovat tuttuja kokemuksia meille kaikille, koska kaipaammehan elämäämme turvallisuutta ja onnellisuutta. Ensimmäisillä ihmisillä tuo kaikki ihanuus oli, jonka he käärmeen houkutuksiin suostumalla menettivät.

Myönnän, että kovasti vaikeata oli minullakin taipua siihen, mitä Raamattu lupaa Jeesuksessa, kunnes annoin periksi ja aloin etsiä Häntä, tuota ihmeelliseksi luvattua uuden elämän antajaa. Ja Hän kyllä antoi löytää itsensä. Ajassamme puhutaan, media suorastaan huutaa itsekkyydestä, kovuudesta, ahneudesta. Kaiken pahuuden selitetään johtuvan noista asioista ja niin johtuukin. Meitä opetetaan, meille annetaan ja tarjotaan ratkaisuja, vaihtoehtoja, korkeankin tieteellisen koulutuksen taholta, ihmisoppeja, päästäksemme turvallisen onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Mutta millään näistä hienoista opeista ei ole päästy irti kaikesta pahuudesta, ahdistuksesta ja turvattomuudesta, joka maailmassa on nyt vallalla ja todellista yksilöihmisissä ja kansoissa. Ei löydy kestävää ratkaisua, joka muuttaisi meitä pysyvästi. Me olemme kipeän kasvualustamme jälkeen traumatisoituneita, katkeria, pelokkaita, varautuneita ja rakkaudettomia.  Paavali, Jumalan mies, sanoi, että hän ei alun perinkään uskoon tultuaan kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä (Gal.1:15–17). Hän ei luottanut ihmisiin eikä ihmisoppeihin, ainoastaan Herraansa Jeesukseen, jonka hän kohtasi Damaskon tiellä. Paavalilla oli Sanan ohjaus tuntiessaan kirjoitukset. Joh. 2:24 – 25 kertoo, kuinka Jeesus ei uskonut itseään ihmisille sen tähden, että Hän tunsi kaikki ja tiesi mitä ihmisessä on. Hän otti ohjauksen suoraan taivaasta Isältä.

Isältä ainoastaan löytyy se apu mitä me tarvitsemme eheytyäksemme ihmisinä ja kansoina. Raamattu sanoo useassa kohden, että apu tulee minulle Herralta (Ps 121). Etsiessäni Jumalaa suuressa ahdistuksessa ollessani en oikein tiennyt mistä hakea apua, keneltä ihmiseltä kysellä. Huutaessani sitten suoraan Jumalalle, hän tuli, kutsui minua selkeästi. Toki Jumala käytti ihmisiä, jotka auttoivat ja johdattivat minua Jumalan tykö, ihmisiä, jotka eivät pystyneet vastaamaan kaikkiin kysymyksiini; Jumala halusi minun ymmärtävän kuka avun todellinen antaja on, ei liha ja veri, siis ihmiset, vaan Herra Jeesus Kristus. Apu tulee vain ylhäältä Herralta. Pyydän ja olen saanut Herralta ihmisiä tuekseni, jotka ovat hänen mielensä mukaisia; yhtä yhteen, toista toiseen asiaan. Olen pyrkinyt koettelemaan, onko saamani tuki ollut Jumalan Sanan mukaista. Me tarvitsemme toisiamme tällä matkalla. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että apu mitä annamme ja saamme tulee ylhäältä. Kuten aiemmin sanoin, ajallinen koulutus ja tieto on meillä korkeatasoista. Auttaako se meitä paranemaan kaikista kasvualustan kivuista ihmisinä ja kansoina. Epäilen. Siitä olen satavarma, että Jumalan apu ihan täydellisesti auttaa meitä paranemaan, eheytymään ja pelastumaan. Me olemme saaneet sodan aikaisen rukousherätyksen jälkeen elää jotenkin turvallisia aikoja kansana, vaikka ihmisinä emme voikaan aina niin hyvin. En ymmärrä enkä tiedä, miksi meidän on vaikea myöntää sitä tosiasiaa, että apu tulee Herralta, ei niinkään lihalta ja vereltä. Mutta sitä minä rukoilen, että me uskoisimme sen, mikä on jo vuosituhansia ollut kestävää ja koeteltua, toimivaa. Kun me yksilöinä muutumme, kansakunnatkin voivat muuttua! Rukoukseni, haaveeni on, että antaisimme Hänen sanansa ohjata ja parantaa meitä oli sitten kasvualustamme minkälainen tahansa. Kyllä Kaikkivaltias Jumala voi!  Lähtö etsimiseen voi tuntua vaikealta, mutta kun etsimme, Jumala antaa löytää itsensä. Tule, lähdetään yhdessä etsimään.

Lisää uusi kommentti

(If you're a human, don't change the following field)
(If you're a human, don't change the following field)
(If you're a human, don't change the following field)