Niin hyvä, lämmin, hellä

 

 

Meillä on tulossa joulu, joka vuosi se tulee. Iloa ja yhdessä oloa, jota arki harvoin suo. Aatto, lahjat ja laulut, ihanaa, ihanaa. Helposti kadotamme, piilotamme tuon riemukkaan jouluhössötyksen taakse joulun todellisen juhlinnan aiheen, Jeesuksen syntymän. Lieneekö se meille vielä sellainen arka asia, että sitä ei yleisesti uskalleta ääneen sanoa, että kiitos Jumala, meille on syntynyt Vapahtaja. Kiitämme niistä lahjoista ja kaikesta muusta jouluun liittyvästä, mutta ei siitä, että saimme Herran Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Hänet, joka syntyi jouluna, joka kasvoi, ja kuoli ristillä puolestamme pääsiäisenä. Kaikki sen tiedämme, mutta vähän puhumme Jumalan Pojan maanpäällisestä elämänkaaresta, seimestä ristin kärsimyksiin.

Haluan kertoa teille raamatusta yhden ihmisen oman kärsimyskokemuksen. Hän tiesi ja uskoi Jeesuksen elämänkaaren ja Hänen kärsimyksiensä tuottamaan voittoon. Hän kirjoittaa ystävilleen näin: Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivoisia hengestämmekin (2 Kor. 1: 8). Paavalilla oli kova ahdistus, pelko jopa henkensä menettämisen vuoksi, mutta Paavalilla oli myös suuri usko siihen, että nuo Jeesuksen ristin kärsimykset olivat niin voitokkaat kärsimykset, että ne kantaisivat myös Paavalia tuossa hänen kärsimyksensä hetkessä. Jakeessa 9 hän kertoo henkensä menettämisen pelosta, mutta siinä hetkessä myös vahvasta uskosta siihen, että Jumala voi kuolleetkin herättää. Paavali tiesi: Jeesus on kärsinyt, Jeesus on kuollut ja usko siihen voitokkaaseen ristintyöhön lohdutti Paavalia tuossa kuolemanpelon vaarassa ja kuolemanpelon hetkessä.

Jakeessa 6 hän Paavali kertoo kuinka heidän kärsimyksensä voivat lohduttaa kirjeen saajia. Vahva usko Jeesuksen kärsimysten tuomaan voittoon, lohdutti ja auttoi Paavalia, hän voi nyt myös tuon voitokkaan kokemuksensa jakaa Korinttilaisten kanssa ja lohduttaa heitä kokemuksensa kautta, heidän kärsimyksissään. Jakeessa 6 Paavali kirjoittaa: Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille (korinttolaisille) lohdutukseksi ja pelastukseksi, jos taas saamme lohdutusta, niin sekin tapahtuu lohdutukseksi ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme ja toivomme teistä on vahva. Ajattelepa, mitä Herra Jeesus sanoo: Rakasta Herraa Jumalaasi yli kaiken kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja sitten Hän sanoo ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Paavali toteutti noita sanoja.

Ihmettelet ja minä itsekin vähän, kuinka kirjoitan kärsimyksestä suloisessa joulun ajassa. Kuitenkin koen, että Jeesuksen koko elämänkaari Jumalan ja ihmisen poikana kehdosta ristille pitää tuoda esille joulunakin. Jakeessa 3 Paavali kiittää Jumalaa, joka on kaiken lohdutuksen Jumala Jeesuksessa Kristuksessa. Ei joulua siis ilman pääsiäistä ja päinvastoin.

Minä kävelen kotikaupunkini Kuopion katuja joulun alla ja näen vastaantulevat. Paketteja on käsissä ja riemukkaita, iloisia ilmeitä aikuisissa ja lapsissa, on positiivista joulun odotusta paljon. Näkyvillä katseissamme on koko se ihmisen elämän tunnekirjo; iloiset, sitten ne jotka vakavina tyhjin käsin, lähes kyynelsilmin varpaitaan katsellen vaeltavat. On vielä ryhmä, jota ei myöskään voi olla huomaamatta. Heidän katseensa kertoo paljon. Tuska on syvällä, ahdistus ja kärsimys suurta. Et voi olla huomaamatta näitä eri ilmeitä, jos vilkaiset vastaan tulevia. Iloista on helppo katsella ja kohdata, alas painettujen katseita et edes tavoita ja kielteiset vihakatseet sitten oikein säikähdyttävät, niissä näkyy ehkä elämän korvikkeena tuoma väärä lohdutus. Hyvä lämmin ja hellä mieli ei saavuta kaikkia joulunakaan. Haluaisin koskettaa juuri heitä heidän ahdistuksissaan ja kyselen, miten? Sanoillako, häntä joka on jo vihan tasolla kärsimyksissään ja vaikeuksissaan, kuinka kerron ja lohdutan häntä, niin kuin Jeesus joulun Herra on lohduttanut minua kärsimyksissäni uskon kautta ja Paavalia, josta kerroin. Menisinkö sanomaan, sinua rakastetaan taivaasta, Jeesus jonka syntymää vietämme, Hän rakastaa… Ajattelen, että tuskin sanoillani olisi vastaanottoa, ennemminkin voisin saada vihan katseen, vihan sanoja, tai jopa vihan teon, lyönnin nyrkistä. Sitä vihaisempi saamani vastaus olisi, mitä suurempi kärsimyksen ja ahdistuksen kokemus lähimmäiselläni on.

Iloon voi yhtyä, toisen katseen voi saada nousemaan, vihaa on vaikeaa sammuttaa. Uskon kautta se on kuitenkin mahdollista, kuten Paavalikin kokemuksensa kautta lohdutti muita, Jeesus oli ensin lohduttanut häntä. Katson kadulla vihan ja pettymyksen täyttämää ihmistä, en voi muuta kuin katsoa, en rohkene, enkä koe sitä useasti oikeaksi tavaksikaan sanoa mitään. Sanat eivät auta, en voi mennä ja koskettaa. Mitä voin, RUKOILLA, jae 11 Paavali sanoo rukouksen tärkeydestä, kuinka uskovien rukoukset auttavat, saavat aikaan kiitosta toteutuneesta Jumalan armosta ja avusta kärsimyksen hetkellä. Voin rukoilla Jumalan armon apua tuolle kärsivälle lähimmäiselleni, me voimme kaikki rukoilla, kaikille kärsiville apua. Voimme viedä rukoukset puolestamme kärsineelle ja kuolleelle Jeesukselle, joulun Herralle, joka meitä lohduttaa. Voimme jakaa kärsimyksen kokemuksia lähimmäistemme kanssa ja jakaa sitä lohdutusta, joka meille on osaksemme tullut uskon kautta Häneen.

Joulun iloon ja riemuun tahdon sinua siunata. Ymmärtänet mitä tarkoitin tällä joulukirjoituksellani. Joulun Herra auttakoon meitä rakastamaan lähimmäisiämme, jakamaan lohduttavia kokemuksia, kohtaamaan kärsivää lähimmäistämme niin hyvin kuin voimme, katsein, sanoin, kosketuksin ja teoin. Kaikkeen voimme liittää rukouksen, että me kaikki saisimme kaipaamamme lohdutuksen kärsimyksiemme aikaan. Rauha jouluusi, ja lohtu ja apu, jos sitä tarvitset, sitä rukoilen sinulle.

 

Lisää uusi kommentti

(If you're a human, don't change the following field)
(If you're a human, don't change the following field)
(If you're a human, don't change the following field)
randomness